Luonto
Värtsilän ainutlaatuinen luonto
Luontoon on Värtsilässä helppo mennä. Sitä voi silmäillä pelloilta ja vesistöiltä. Käytettävissä on kaksi lintutornia. Kun kipuaa laakson ympärillä levittäytyville kallioisille vaaroille, kohtaa siellä oman luontomaailmansa lampineen ja eläimineen. Sijainti Laatokan vaikutuspiirin ja Vaara-Karjalan rajamailla lisää seudun viehätystä. Se näkyy kasvien, lintujen ja eläinten lajistoissa.
Muutaman sadan hehtaarin suuruisen laakson ”pohjalla” ovat Sääperinjärvi ja Venäjän puolelle virtaava Jänisjoki sekä Uudenkylänlampi. Laakso on kansainvälisesti arvokas lintualue, Suomen parhaimmistoa. Muuttolinnut levähtävät ja ruokailevat siellä keväin syksyin.
Värtsilässä on tavattu 265 lintulajia. Vesistöjen tulvat vetävät puoleensa vesilintuja, lokkeja ja kahlaajia, viljelykset puolestaan maalintuja. Petolinnut tulevat perässä. Värtsilässä voi nähdä kymmeniä päiväpetolintulajeja. Sesonki alkaa yleensä vapulta, jolloin tapaa joskus harvinaisuuksia, esimerkiksi kattohaikaroita. Asiantuntijat ovat listanneet nelisenkymmentä harvinaisuutta. Kesä-heinäkuussa on yölaulajien vuoro. Syksyn hanhimuutto on vauhdissa syys-lokakuun vaihteessa.
Jos haluat löytää sellaisia kasveja kuin myyränportaan, pölkkyruohon, jänönsalaatin ja ketoneidonlukon, se onnistuu Värtsilässä. Itäinen sijainti ja rehevä ympäristö mahdollistavat myös perhosharvinaisuuksien osumisen polulla vastaan.
Luonnossa samoilija saattaa hyvällä onnella tavata metsäkauriita ja villisikoja tahi kuulla suden ulvontaa. Karhujen tiedetään vetelevän talvisikeitään lähimetsissä. Talvella kannattaa sukset suunnata vaikkapa saloille umpihankeen. Jänikset ja hirvet tamppaavat latuja ahkerasti apuna, ja ilves jättää pyöreät tassunjälkensä lumeen hiihtäjän ihailtaviksi.
